Tuntuu syksyltä

Tänään tuntuu ihan syksyltä. Kylmä ei oikeastaan ole, mutta aamupäivän kaatosade, jonka aikana kävin kaupassa ja kirjastossa, sekä tuo tuulinen ja harmaa perussää saavat olon lokakuiseksi. Ja minä kun olisin halunnut mennä poimimaan vadelmia!

Olin kutsunut vieraita, ihan vain perhettä, mutta siivota ja leipoa piti kuitenkin. Pitäisi oikeastaan kutsua useammin ihmisiä kylään. Tulisi siivottua säännöllisemmin. Minä kun en ole mikään kodin hengetär, eikä siivoaminen ilman hyvin pätevää syytä oikein maistu, vaikka kämppäni minua siistinä paremmin miellyttääkin. Tällainen pikkuyksiö pitäisikin pitää aina tiptop-kunnossa, koska pienikin epäjärjestys näyttäytyy potenssiin kymmenen näissä neliöissä, kun joka paikka on täynnä tavaraa. (Hamsteri on hamsteri eikä siitä muuksi muutu…minä rakastan tavaraa, varsinkin vanhaa ja patinoitunutta, tekstiileissä lisäksi värejä!) Pakastimessa oli vielä purkillinen viimekesäistä puolukkaa ja toinen mokoma viimevuotisia suppilovahveroita. Niinpä tarjoilulistalla oli sienipiirakkaa ja puolukkapiirakkaa. Täytyihän nuo vanhat käyttää pois, kun kohta voi jo lähteä metsään poimimaan uusia!

Tenttejä on ollut tenttien perään. Olen ilmeisesti jälleen kerran ajattelut kesää suunnitellessani, että päivässä on kesäisin 48 tuntia ja viikossa 10 päivää. Muulla tavoin en voi itselleni noita opintotavoitteita selittää. Seuraavaan tenttiin on nyt sentään reilu viikko, mikä ei kyllä paljoakaan lohduta, kun tiedän, että ensi viikolla on englannin kurssi, viisi tuntia joka päivä. Huh, muistaakseni ajattelin keväällä, että otan tänä kesänä vähän iisimmin kuin menneinä kesinä opiskelun aloittamisesta lähtien. Taisi olla taas harhaluulo…

On tässä vähän ehditty huvitellakin. Olin viime viikolla katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmiksen Tuntematonta sotilasta. Ja tykkäsin lujaa. Sattui vielä tosi kesäinen päivä ja ilta, joten pääsimme oheistuotteena nauttimaan kesäisestä Suomenlinnasta. Huomenna on tarkoitus matkata Tampereelle Ratinaan Suomi-ilmiö –tapahtumaan (tenttikirjan kanssa kylläkin, onhan junassa yhteensä melkein neljä tuntia aikaa!) eli vähän kuuntelemaan suomirockia. Ensi viikon lauantaina on sitten vuorossa Kansallisteatterin Tuntematon sotilas.

On noissa tenteissä hyväkin puolensa: minähän neulon lukiessani koko ajan (jotakin simppeliä sen pitää tietysti olla) ja niinpä on valmistunut kasa perussukkia ja pari toppia. Topit ovat menneet lahjoiksi, sukkia koetan kuvailla, kunhan kaikilla on parit ja saan ne viimeisteltyä. Jostain syystä viimeistelykeiju ei ole löytänyt tietään luokseni ja siksi monet melkein valmiit työt jäävät roikkumaan. Eikö joku voisi keksiä itsensä viimeisteleviä lankoja? Puikoilla on myös elämäni ensimmäinen pitsineule. Olen jo pitkään ajatellut yrittää ja nyt hetken mielijohteesta aloin neuloa itselleni syksyksi vihreän kirjavasta alpakasta Kotilieden Silmut-huivia. Aika monta kertaa tuli alussa purettua (ja se muuten ei ole kivaa, jos lankana on alpakkaa…), mutta nyt alan jo osata. Tuon työn kanssa ei kylläkään voi lukea, se vaati melkoista keskittymistä pitsinoviisilta. Ja kun yhden 16 kerroksen mallikertaa menee tällä hetkellä vielä noin puolitoista tuntia, ei edistyminen ole järin nopeaa. Eilen onnistuin ensimmäistä kertaa neulomaan koko mallikerran ilman yhtään virhettä ja täysin ilman purkamista! Ehkä tuo vielä muuttuu iloksi…