Eksyksissä

Eilen olin äitini ja toisen sisareni kanssa isovanhempien mökillä marjassa, sienessä, saunomassa ja uimassa. Ja eksymässä. Aika huvittavaa, äitini on liikkunut niissä metsissä kuusikymmentäluvulta lähtien ja me sisareni kanssa käytännössä koko ikämme, vaikka välillä on ollutkin eri syistä johtuvia taukoja. Nyt kuitenkin metsissä on suoritettu paljon hakkuita ja maisema on totaalisesti muuttunut. Niinpä onnistuimme jossakin kohtaa kääntymään hieman väärään suuntaan ja päädyimme vallan väärä pikkutien varteen metsästä ulos tullessamme. Epäilimme tietävämme, mikä olisi oikea suunta, mutta emme kuitenkaan viitsineet lähteä yrittämään metsän poikki, vaan etsimme talon (se hieman kesti: ensimmäinen oli autiona, toinen kesämökkikäytössä, vasta kolmannessa tärppäsi) ja kysyimme olinpaikkaamme. Olimme saapuneet naapurikunnan puolelle ja vaikka mökkijärvellemme ei ollut pitkä matka, ei sinne kyseisestä suunnasta myöskään johtanut tien tapaistakaan. Mukana ollut koirakin alkoi olla yliväsynyt, joten päädyimme helpoimpaan vaihtoehtoon ja tilasimme taksin, tai paremminkin talon emäntä soitti koulukyytikuskille, joka lupasi ajaa meidät mökille. Joten saavuimme mökille hienosti taksilla! Ajomatka oli noin kaksikymmentä kilometriä, kun linnuntietä matkaa oli ehkä kaksi, mutta ei huvittanut enää lähteä rämpimään ja koirankin olisimme varmaan joutuneet kantamaan… Kamalasti hirvikärpäsiä siellä oli! Ihan inhotti, illallakin vielä tuntui siltä, että niitä olisi joka puolella, vaikka olin jo saunonut, uinut ja vaihtanut vaatteet. Poimin jonkin verran kantarelleja (sienten suhteen olen aika valikoiva) ja muutaman litran puolukoita. Niitä olen tässä nyt pakastanut. Lounaaksi oli tänään kantarellimunakasta.

Huomisesta alkaen tuleekin sitten hieman toisenlaista satoa. Ilmoittauduin mukaan Sukkasatoon ja huomisesta alkaen Heinäladosta kuuluu olenko saanut jotakin aikaiseksi. Tänään viimeistelin elokuun viisi sukkaparia, jotta voisin sitten huomenna startata puhtaalta pöydältä. Keskeneräisiä huiveja, toppeja ym. ei tietenkään lasketa, kun eivät ole sukkia. Huiveista puheen ollen: alpakkainen Silmut-huivini osoittaa pahoja ufoutumisen merkkejä. Tekaisin tuossa jo yhden Fifin (ensimmäinen kolmiohuivini muuten) ja aloittelin taas uutta työtä. On niin rasittavaa tehdä neuletta, jonka mallikertaa ei opi ulkoa, vaan täytyy koko ajan tihrustella ohjetta. Toisaalta huivi on kyllä tulossa itselleni ja tarpeeseen, kun tämä syksy tästä viilenee, joten ehkä saan vielä tsempattua!