Fiilis pilalla

Että osaa ketuttaa. Ajelin kaikessa rauhassa pyörällä rantoja pitkin kotiin Pääkaupungista maisemia ihaillen ja kevättä haistellen, kun huomasin takakumin olevan tyhjä. Pumppasin ja yritin jatkaa…taas aivan tyhjä ennen kuin olin metriäkään polkenut. Mitä ilmeisimmin on siis oikein kunnon reikä sisäkumissa. Ja kotiin matkaa vielä kilometritolkulla eikä tietenkään paikkausvälineitä mukana. Huomasin kyllä liikkeellä ollessani useamman kerran, että pyörätie on täynnä rikottua lasia, joten yllätyksenä ongelma ei tullut. Silti se on aina yhtä ärsyttävää. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät osaa huolehtia roskistaan ja tyhjistä pulloistaan. Tai vielä pahempaa: ihmiset, jotka tahallaan rikkovat lasia tai ripottelevat nastoja pyöräteille vain ja ainoastaan muita kiusatakseen. Teki mieli huutaa ja raivota, mutta mitä sekään olisi auttanut. Minä sentään olen pyöräilykilometreihin verrattuna selvinnyt suhteellisen vähillä rengasrikoilla. Jotkut ystäväni paikkaavat harva se viikko. Silti olen katkera ja vihainen, yksikin tahallaan aiheutettu tai välinpitämättömyydestä johtuva puhjennut kumi on liikaa. Ja niihin laseihin (tai muihin teräviin esineisiin) olisi voinut minun polkupyöräni sijaan osua myös lapsi tai koira. Kuka kumma saa nautintoa heikompiensa vahingoittamisesta?

Ai niin, miten selvisin kotiin ja tietokoneen ääreen? Onneksi veljeni oli valmis hakemaan minut ja Nopsani autolla ja heittämään meidät kotiin. Kiitos hänelle, säästyi huomattavasti aikaa ja monta talutettua kilometriä. Ja lähipäivinä sitten paikkaushommiin, onneksi vanha fillari seisoo telineessä pumpattuna ja valmiina auttamaan huomisen työmatkoissa!

Työntäyteisen tauon jälkeen

Onpas taas kulunut aikaa sanaakaan kirjoittamatta. Tai siis ei todellakaan kirjoittamatta, tulihan se seminaarityö tehtyä, tyyliin: tehtävä suoritettu, laadulla ei niin väliä… No, pääasia, että tuli valmiiksi ajoissa, en minä mitään huipputyötä kuvitellutkaan kirjoittavani. Viikko seminaarin jälkeen oli sitten tentti, johon en loppujen lopuksi kyllä kerinnyt (lue: jaksanut) oikeastaan ollenkaan lukea, saa nähdä meneekö uusimiseksi. Nyt olen ikään kuin tyhjiössä. Kaikki kamalat kamppailut deadlinejen ym. kanssa ovat hetkeksi ohi, enkä oikein tiedä, mitä muuta elämässä voisi tehdä kuin koettaa potkia itseään tekemään odottavia töitä. Ehkä minä pian nousen tyhjiöstäni ja valistun; täytyyhän maailmassa muutakin tekemistä olla kuin työ!

Tänään illalla kotiin tulessani huomasin, että ulkona tuoksuu aivan selvästi ja yksiselitteisesti kevät. Illallakin lämpötila plussan puolella ja kuitenkin kirkas sää ja hieman kostea ja multainen tuoksu. Se tarkoittaa aina, että talvi on ohi. (Voiko joku, jota ei ole koko vuonna oikeastaan ollutkaan, olla ohi?) Puissa on jo hiirenkorvat ja kukatkin kukoistavat, ainakin sipulikasvit sekä sini- ja valkovuokot. Fillarikaudenkin olen jo aloittanut ja jopa käyttänyt ensimmäistä kertaa elämässäni polkupyörän huollossa. Kelpaa sillä nyt ajella. Tosin bussikortilla on vielä ladattuna kautta viikon verran ja niinpä olin tänäänkin illalla Pääkaupungissa bussilla. Täytyy aloittaa tuo pyöräily varovasti, koska ei paljoa ole tullut kuntoiltua viimeisten kuukausien aikana.

Jospa mielialakin tässä hieman kohoaisi auringon ja lämpötilan mukana. Olisi suunnattoman mukavaa olla vähän pirteämpi ja aktiivisempi.