Eläköön talvi!

Vaikka juuri nyt näyttää siltä, että talvi alkaa hiipua vain viikon oleskelun jälkeen. Vaikka eipä kannata valittaa, parempi talvi tänä vuonna on ollut kuin viime vuonna. Pari kertaa on päässyt jo luonnonjäille luistelemaan, perjantaina laskin mäkeä liukurilla (töiden merkeissä kylläkin) mahtavassa kirkkaassa talvisäässä ja illalla käväisin vielä ladulla. Aivan oikeasti suksilla eteenpäin lykkien siis. Tämä päivä meni vielä talven merkeissä, Porkkalan maisemissa lumessa tarpoen. Hieman märkää kyllä oli, mutta nautinnollista kuitenkin. Sade alkoi vasta kotimatkalla. Enpä ollutkaan aikoihin ollut retkellä metsässä (siis ihan eväiden kanssa, marjastamatta tai sienestämättä) ja vieläpä lumisessa talvimetsässä. Meri aaltoili kylläkin avoinna, jäästä ei tietoakaan, mutta ei se tunnelmaa häirinnyt, melkeinpä päinvastoin: oli aika epätodellinen olo, kun kuunteli talvisessa metsässä veden loiskintaa kallioita vasten.

Vielä taas loppuun vähän bussissa mietittyä: minkä takia aina kaikista laitetuimmat ja (ainakin omasta mielestään) huipputyylikkäät naiset jyystävät julkisesti purkkaa rumasti suu apposen ammollaan? Eivätkö he tosiaankaan tajua, kuinka kamalalta se näyttää? Myös purkkaa voi pureskella suu kiinni. Suu auki mässyttäminen on aina ikävän näköistä, oli kyseessä sitten ruoka, karkki tai purkka, mutta ristiriita huolellisesti meikatun ja laitetun naisihmisen ja tuollaisen äänekkään suu auki jauhamisen välillä on suorastaan tyrmäävä - negatiivisessa mielessä.

Elonmerkki

Elonmerkki itselleni siis...itsellenihän tätä kirjoitan enkä edes yritä saada tekstille lukijoita. Jos joku vahingossa lukaisee niin tiedoksi vaan, että täällä ollaan edelleen, vaikka tauko onkin venähtänyt pitkäksi.

Olen viimeisten parin kuukauden ajan erilaisista syistä johtuen pähkäillyt tämän nettipäiväkirjanani toimivan blogin lopettamisen ja jatkamisen välillä. Ensinnäkin saattaa olla, että perustan osittain noista edellämainituista erilaisista syistä johtuen ihan omalla nimellä kirjoitettavan blogin. Toiseksi taas olen nyt sitten ihan oikeasti miettinyt jopa neuleblogin perustamista. Kun joskus tekee mieli noista käsitöistä puhua eikä lähipiiristäni kukaan ymmärrä niiden päälle. Joka tapauksessa olen nyt päättänyt pitää tätä yllä, edelleen ihan anonyymisti ja vain itselleni, koska joskus täytyy saada purkaa ajatuksiaan ilman, että miettii mitä muut niistä tuumaavat. Neuleet tulkoon toiseen blogiin, anonyymisti ja samalla nimimerkillä. Jos siitä nimellä pidettävästä tulee totta, en siitä täällä kerro... Ajatuksistanihan vielä saattaisinkin kertoa ihan omana itsenäni, mutta tunteista en ikinä! Joten näillä eväillä jatketaan...joskus sitten, kun tuntuu siltä, että täytyy saada avautua.