Auringon herättämänä

Ei muuten ollut taannoin lasi rikkonut fillarinkumia vaan nasta. Niitä tuskin itsestään joutuu pyöräteille, joten ilmeisesti kyseessä oli Lauttasaaren vitsauksiin useampana kesänä kuulunut ilmiö… No, nyt on kumi paikattu – eikä hetkeäkään liian myöhään, koska tällä säällä en voisi kuvitellakaan istuvani bussissa. Auringosta täytyy nauttia, kun se kerran näin aikaisin alkaa näillä leveysasteilla porottaa. Meri välkehtii, linnut laulavat ja kukat kukkivat pyöräteiden varrella. Nyt on taas se aika vuodesta, kun kuntoilustakin tulee pelkkää nautintoa!

Vappupäivänä olin sisareni kanssa siivoamassa isovanhempien mökkiä talven jäljiltä ja olisin voinut heti jäädä sinne viikoksi. Valitettavasti työt odottivat taas tänään tekijäänsä. Kevät on harvinaisen pitkällä ja mökillä tuntui jo aivan kesäiseltä, vaikka olimme siellä useita viikkoja aikaisemmin kuin yleensä. Järven toisella rannalla joku rohkea jo oli uimassakin. Se tuntui sentään hieman liioitellulta. Vaikka…jos olisimme yöpyneet ja lämmittäneet saunan, olisin ehkä saattanutkin heittää talviturkin…

Täällä kotona talon kulmalla kasvava suuri tuomi on jo kasvattanut nuppunsa valtaviksi, kukinnan alkuun ei voi olla enää montaa päivää, kun säänkin on ennustettu jatkuvan lämpimänä ja aurinkoisena. Kyllä kevät on sitten ihanaa aikaa. Vaikka odotan kyllä kesääkin…en vähiten loman takia!