Putous arkeen

Eilen illalla juuri niin paljon ennen yhdeksää, että kerkesin vielä juosta lähikauppaan täydentämään jääkaapin olematonta sisältöä, saavuin mökiltä metsittyneenä ja nuutuneena. Parin viimeisen päivän aikana poimitut marjat (mustikat ja vadelmat) piti vielä huolehtia pakasterasioihin ja kantarellit täytyi heivata paistinpannulle, jotta nesteen sai pois ja sienet pakastuskuntoon. Kun vielä ottaa huomioon hiustenpesun (järvivesi on ihanaa ja tekee hyvää, mutta oli kuontalo silti kaikkea muuta kuin puhdas!) ja yleisen siistiytymisen, jotta olisi aamulla nopeasti taas töihin kelpaavan näköinen, oli selvää, että kello oli kamalasti, kun pääsin vihdoinkin nukkumaan. Eikä uni tullut, ei sitten millään. Sitähän saattaisi vaikka nukkua liian pitkään aamulla, joten parempi olla kokonaan nukkumatta, tuntui elimistöni huutavan.

Ja aamulla olo olikin ankea. Työt, tentti ja pyykkivuori odottivat hoitajaansa. Ensin siis aamulla töihin, missä kyllä oli ihan kivaa kaikkien ollessa vielä hieman lomaisissa tunnelmissa. Sitten suoraan töistä kiireellä tenttiin, joka ei totisesti mennyt putkeen. Ja vauhdilla kotiin, jotta ehtii pestä edes yhden koneellisen pyykkiä ennen liian myöhäistä iltaa. Ja sitten selvittämään puolentoista viikon sähköpostisumaa, jota en eilen jaksanut vilkaistakaan. On tämäkin elämää!

Tulikohan tarpeeksi valittelua ja itsesääliä? Nimittäin: lomalla oli ihanaa, mökillä todella mukavaa, sääkin helli ja elämä maistui…ja maistuu edelleen. Joskus vain täytyy saada hieman nurista. Ja loppujen lopuksi oli kiva tulla kotiin. Sillä oma koti kullan kallis. Kaikesta pyykkäämisestä ja herätyskellosta huolimatta. On myös ihanaa päästä taas neulomaan (lomalla tuli kuin tulikin ostettua lankaa taas kerran), mukavaa olla sivistyksen parissa ja päästä nettiin milloin haluaa. Hauskoja asioita on luvassa mm. huomisen teatterin muodossa (Ryhmiksen Tuntematon sotilas Suomenlinnassa) ja lievä jännitystäkin on ilmassa: olenhan liittynyt pariinkin lankaklubiin ja pianhan saa jo jännätä postipojan käyntiä! Ja pääseehän sinne mökillekin takaisin, ei se ole minnekään hävinnyt maan päältä (ei ainakaan ollut vielä eilen puoli kuuden kieppeillä).

Yhä olemassa

Onpas taas kulunut aikaa viimeisestä blogimerkinnästä. Kiirettä on pitänyt ja osittain on myös kirjoittamislaiskuus vaivannut. Enkä ole edes tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, saati ajatellut ajatuksia, jotka ansaitsisivat tulla kirjatuksi.

Viimeiset pari päivää ovat olleet niin kesäisiä, että tunnen taas herääväni eloon auringon ja meriveden yhteisvaikutuksesta. Ranta on mahtava paikka lukea tentteihin, aurinko paahtaa ja välillä voi käväistä uimassa viilentyäkseen. Eilen illalla kotiin tullessani pyörätien yli juoksi siili. Oli kiva nähdä, että niitäkin taas on. Tuntuivat nimittäin lähes hävinneen täältä muutamien vuosien ajan.

Alusta asti minulle oli selvää, etten perusta mitään neuleblogia, vaikka niitä mielelläni seuraankin. Olen pitänyt omaa neulomistani sen verran alkeellisena, etten ole nähnyt mitään syytä esitellä tuotoksia. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, etten saa mitään muutakaan aikaiseksi, joten voin yhtä hyvin kirjata ylös aikaansaannoksiani käsitöiden saralla. Mutta ei tämä silti oikeaksi neuleblogiksi muutu, kyllä täällä edelleen (tai paremminkin tulevaisuudessa) aika yleisiä asioita eri aiheista käsitellään. Saatan kuitenkin lisäillä kuvia neuleistakin jatkossa (kunhan ensin saan otettua niitä).

En nimittäin todellakaan ole tehnyt viime aikoina muuta kuin neulonut tenttiin lukiessani. Ja muutenkin iltojeni iloksi. Kesätoppivillitys erilaisista bambu- ym. muotilangoista on kova ja jotakin on jo valmistunutkin, enemmän tai vähemmän onnistuneita topintekeleitä. Tänä aamuna kiinnitin viisi nappia ja sain siten valmiiksi ekopuuvillasta neulotun lyhythihaisen neuletakin johon olen tosi tyytyväinen. Materiaali on todella pehmeän ja miellyttävän tuntuista ja lankaa oli puuvillaksi mukava neuloa (sanoo nimim. puuvillalankakammoinen). Saumatkaan eivät ole niiiiiiin kamalan näköisiä kuin yleensä. Tosin saumoista olen kyllä nyt saanut tarpeekseni vähäksi aikaa, joten pyöröpuikoilla on Novitan Bambusta itselle tuleva toppi, johon ei tule yhtä ainutta saumaa. Ehkä joskus vielä opin tekemään siistejä saumoja, mutta juuri nyt se tuntuu mahdottomalta. Joitakin sukkiakin on työn alla, kuten aina. Jotenkin vain eivät tunnu edistyvän. Ehkä taas noin viikon kuluttua, kun olisi tarkoitus ruveta reissaamaan mökeillä. Autossa tykkään neuloa sukkia, kun puikot eivät koko ajan osu johonkin, kuten pitkillä puikoilla valitettavasti on tapana.

Näin muuten viime yönä merkillistä unta, jossa minua puri kyy pohkeeseen. Uni oli niin todentuntuinen, että herätessäni meni hetken aikaa, ennen kuin uskoin, että jalkani EI ole turvonnut kaksinkertaiseksi. Jalkaterässäni kyllä oli jo pari päivää aiemmin kaksi pistosjälkeä vierekkäin, mutta eivätköhän ne liene vain jonkin hyttysen tai muurahaisen tekosia, olivat nimittäin täysin harmittomia eivätkä edes tuntuneet mainittavasti.