Yhä olemassa

Onpas taas kulunut aikaa viimeisestä blogimerkinnästä. Kiirettä on pitänyt ja osittain on myös kirjoittamislaiskuus vaivannut. Enkä ole edes tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, saati ajatellut ajatuksia, jotka ansaitsisivat tulla kirjatuksi.

Viimeiset pari päivää ovat olleet niin kesäisiä, että tunnen taas herääväni eloon auringon ja meriveden yhteisvaikutuksesta. Ranta on mahtava paikka lukea tentteihin, aurinko paahtaa ja välillä voi käväistä uimassa viilentyäkseen. Eilen illalla kotiin tullessani pyörätien yli juoksi siili. Oli kiva nähdä, että niitäkin taas on. Tuntuivat nimittäin lähes hävinneen täältä muutamien vuosien ajan.

Alusta asti minulle oli selvää, etten perusta mitään neuleblogia, vaikka niitä mielelläni seuraankin. Olen pitänyt omaa neulomistani sen verran alkeellisena, etten ole nähnyt mitään syytä esitellä tuotoksia. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, etten saa mitään muutakaan aikaiseksi, joten voin yhtä hyvin kirjata ylös aikaansaannoksiani käsitöiden saralla. Mutta ei tämä silti oikeaksi neuleblogiksi muutu, kyllä täällä edelleen (tai paremminkin tulevaisuudessa) aika yleisiä asioita eri aiheista käsitellään. Saatan kuitenkin lisäillä kuvia neuleistakin jatkossa (kunhan ensin saan otettua niitä).

En nimittäin todellakaan ole tehnyt viime aikoina muuta kuin neulonut tenttiin lukiessani. Ja muutenkin iltojeni iloksi. Kesätoppivillitys erilaisista bambu- ym. muotilangoista on kova ja jotakin on jo valmistunutkin, enemmän tai vähemmän onnistuneita topintekeleitä. Tänä aamuna kiinnitin viisi nappia ja sain siten valmiiksi ekopuuvillasta neulotun lyhythihaisen neuletakin johon olen tosi tyytyväinen. Materiaali on todella pehmeän ja miellyttävän tuntuista ja lankaa oli puuvillaksi mukava neuloa (sanoo nimim. puuvillalankakammoinen). Saumatkaan eivät ole niiiiiiin kamalan näköisiä kuin yleensä. Tosin saumoista olen kyllä nyt saanut tarpeekseni vähäksi aikaa, joten pyöröpuikoilla on Novitan Bambusta itselle tuleva toppi, johon ei tule yhtä ainutta saumaa. Ehkä joskus vielä opin tekemään siistejä saumoja, mutta juuri nyt se tuntuu mahdottomalta. Joitakin sukkiakin on työn alla, kuten aina. Jotenkin vain eivät tunnu edistyvän. Ehkä taas noin viikon kuluttua, kun olisi tarkoitus ruveta reissaamaan mökeillä. Autossa tykkään neuloa sukkia, kun puikot eivät koko ajan osu johonkin, kuten pitkillä puikoilla valitettavasti on tapana.

Näin muuten viime yönä merkillistä unta, jossa minua puri kyy pohkeeseen. Uni oli niin todentuntuinen, että herätessäni meni hetken aikaa, ennen kuin uskoin, että jalkani EI ole turvonnut kaksinkertaiseksi. Jalkaterässäni kyllä oli jo pari päivää aiemmin kaksi pistosjälkeä vierekkäin, mutta eivätköhän ne liene vain jonkin hyttysen tai muurahaisen tekosia, olivat nimittäin täysin harmittomia eivätkä edes tuntuneet mainittavasti.