Putous arkeen

Eilen illalla juuri niin paljon ennen yhdeksää, että kerkesin vielä juosta lähikauppaan täydentämään jääkaapin olematonta sisältöä, saavuin mökiltä metsittyneenä ja nuutuneena. Parin viimeisen päivän aikana poimitut marjat (mustikat ja vadelmat) piti vielä huolehtia pakasterasioihin ja kantarellit täytyi heivata paistinpannulle, jotta nesteen sai pois ja sienet pakastuskuntoon. Kun vielä ottaa huomioon hiustenpesun (järvivesi on ihanaa ja tekee hyvää, mutta oli kuontalo silti kaikkea muuta kuin puhdas!) ja yleisen siistiytymisen, jotta olisi aamulla nopeasti taas töihin kelpaavan näköinen, oli selvää, että kello oli kamalasti, kun pääsin vihdoinkin nukkumaan. Eikä uni tullut, ei sitten millään. Sitähän saattaisi vaikka nukkua liian pitkään aamulla, joten parempi olla kokonaan nukkumatta, tuntui elimistöni huutavan.

Ja aamulla olo olikin ankea. Työt, tentti ja pyykkivuori odottivat hoitajaansa. Ensin siis aamulla töihin, missä kyllä oli ihan kivaa kaikkien ollessa vielä hieman lomaisissa tunnelmissa. Sitten suoraan töistä kiireellä tenttiin, joka ei totisesti mennyt putkeen. Ja vauhdilla kotiin, jotta ehtii pestä edes yhden koneellisen pyykkiä ennen liian myöhäistä iltaa. Ja sitten selvittämään puolentoista viikon sähköpostisumaa, jota en eilen jaksanut vilkaistakaan. On tämäkin elämää!

Tulikohan tarpeeksi valittelua ja itsesääliä? Nimittäin: lomalla oli ihanaa, mökillä todella mukavaa, sääkin helli ja elämä maistui…ja maistuu edelleen. Joskus vain täytyy saada hieman nurista. Ja loppujen lopuksi oli kiva tulla kotiin. Sillä oma koti kullan kallis. Kaikesta pyykkäämisestä ja herätyskellosta huolimatta. On myös ihanaa päästä taas neulomaan (lomalla tuli kuin tulikin ostettua lankaa taas kerran), mukavaa olla sivistyksen parissa ja päästä nettiin milloin haluaa. Hauskoja asioita on luvassa mm. huomisen teatterin muodossa (Ryhmiksen Tuntematon sotilas Suomenlinnassa) ja lievä jännitystäkin on ilmassa: olenhan liittynyt pariinkin lankaklubiin ja pianhan saa jo jännätä postipojan käyntiä! Ja pääseehän sinne mökillekin takaisin, ei se ole minnekään hävinnyt maan päältä (ei ainakaan ollut vielä eilen puoli kuuden kieppeillä).