Onpas taas kulunut aikaa sanaakaan kirjoittamatta. Tai siis ei todellakaan kirjoittamatta, tulihan se seminaarityö tehtyä, tyyliin: tehtävä suoritettu, laadulla ei niin väliä… No, pääasia, että tuli valmiiksi ajoissa, en minä mitään huipputyötä kuvitellutkaan kirjoittavani. Viikko seminaarin jälkeen oli sitten tentti, johon en loppujen lopuksi kyllä kerinnyt (lue: jaksanut) oikeastaan ollenkaan lukea, saa nähdä meneekö uusimiseksi. Nyt olen ikään kuin tyhjiössä. Kaikki kamalat kamppailut deadlinejen ym. kanssa ovat hetkeksi ohi, enkä oikein tiedä, mitä muuta elämässä voisi tehdä kuin koettaa potkia itseään tekemään odottavia töitä. Ehkä minä pian nousen tyhjiöstäni ja valistun; täytyyhän maailmassa muutakin tekemistä olla kuin työ!
Tänään illalla kotiin tulessani huomasin, että ulkona tuoksuu aivan selvästi ja yksiselitteisesti kevät. Illallakin lämpötila plussan puolella ja kuitenkin kirkas sää ja hieman kostea ja multainen tuoksu. Se tarkoittaa aina, että talvi on ohi. (Voiko joku, jota ei ole koko vuonna oikeastaan ollutkaan, olla ohi?) Puissa on jo hiirenkorvat ja kukatkin kukoistavat, ainakin sipulikasvit sekä sini- ja valkovuokot. Fillarikaudenkin olen jo aloittanut ja jopa käyttänyt ensimmäistä kertaa elämässäni polkupyörän huollossa. Kelpaa sillä nyt ajella. Tosin bussikortilla on vielä ladattuna kautta viikon verran ja niinpä olin tänäänkin illalla Pääkaupungissa bussilla. Täytyy aloittaa tuo pyöräily varovasti, koska ei paljoa ole tullut kuntoiltua viimeisten kuukausien aikana.
Jospa mielialakin tässä hieman kohoaisi auringon ja lämpötilan mukana. Olisi suunnattoman mukavaa olla vähän pirteämpi ja aktiivisempi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti