Kuka opettaisi minut avaamaan suuni oikealla hetkellä ja vielä sanomaan EI? Jälleen suostuin kolmeksi viikoksi töihin, vaikka olen muutenkin jo ylityöllistetty tentteineni, oppimistehtävineni ja järjestövelvollisuuksineni. Ja tarkoitus oli ollut myös saada tätä yksityiselämäpuolta hieman kuntoon. Nyt ei jää taaskaan aikaa edes sen miettimiseen, mitä oikeastaan haluan, saati sitten jollekin toimeenpanemiselle. Kaiken huipuksi huomasin kotiin tullessani, että olen hukannut ensi maanantain tenttiin luettavista artikkeleista kaksi. Eläköön! Saan huomenna käyttää englannin kurssin jälkeisen, kokousta edeltävän ajan artikkelimetsästykseen. (Ne ovat vielä lievästi sanottuna vaikeasti käsille saatavia tekstejä.) Muutenkaan tuohon tenttiin lukeminen ei edisty kovinkaan suunnitellusti. Englannin kurssi, joka sinänsä on tosi hyvä ja taatusti tarpeellinen, imee minusta kaikki mehut.
Edes neulerintamalta ei ole mitään miellyttävää sanottavaa. Huivi ei edisty, kun ei koskaan ole aikaa keskittyä neulomiseen ja perussukkien tikuttelustakin on mennyt maku. Mökille tekisi mieli sieneen ja puolukkaan, mutta näillä näkymin se ei onnistu ennen syyskuun puoltaväliä. Lieneekö silloin enää mitään kerättävää? Vaikka näillä säillä ei kyllä mikään kasva ja kypsy, joten ehkä sitten syksymmälläkin on vielä saatavilla satoa metsästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti