Kuulumisia

Ensin lankajuttuja: ilmoittauduin kesällä Titityyn lankaklubiin yllätysväreillä sekä Secretwoolin sukkalankaklubiin (pakettien saaminen on kivaa ja yllätykset huippuhauskoja). Viime perjantaina saapui ensimmäinen lähetys Titityyltä: Allhemp hamppulankaa kaksi vyyhtiä, vihreänä ja violettina. Maanantaina oli Secretwoolin vuoro: kaksi vyyhtiä Indie Dyer merinosukkalankaa, käsivärjättyä ja aika riemunkirjavana. Juuri siksi rakastan yllätyksiä, etten ikimaailmassa olisi tullut ostaneeksi violettia hamppulankaa taikka noissa kaikissa sateenkaaren väreissä loistelevaa sukkamerinoa. Koetan saada aikaiseksi siirtää kuvia koneelleni, jotta saisin lankojen kuvat myös blogiini. Vihreä hamppulanka olisi saattanut jopa päätyä minulle ilman klubiakin. Jotenkin olen aina niin kiinni piintyneissä värivalinnoissani, etten kuvittelekaan ostavani muita kuin vihreän, ruskean taikka punaisen sävyjä, ellen ehkä harmaita saapassukkalankoja. Nyt tulee siis kokeiltua jotakin uutta ja ainakin vyyhdillä langat todellakin viehättävät silmääni. Huippujuttu, toivottavasti lokakuu tulee pian (oho, olenkohan sekoamassa, ei kai kukaan voi odottaa lokakuuta) ja pääsen taas jännittämään uusia yllätyksiä!

Mitäs muuta? Lauantaina olin katsomassa Kansallisteatterin Tuntematonta sotilasta. Ja kyllä, olin vaikuttunut. Tosi hyvä, että tuli mentyä, olisi ollut sääli jättää se väliin. Vaikea siitä on tässä mitään sanoa lyhyesti. Joka haluaa jotakin tietää, lukekoon arvosteluita, niissä kaikki on jo sanottu. Ja katsomista suosittelen ehdottomasti. Tosin kirja kannattaa sitten olla luettuna, moni hienovaraisesti viilattu kohta olisi jäänyt tajuamatta, jos ei Linna sattuisi kuulumaan kotimaisiin lempikirjailijoihini. Yleisölle aika haastava toteutus, mutta superhyvä!

Tenttiä pukkaa yksi toisensa perään. Alkaa jo tosi pahasti rasittaa. Ja tulokset eivät koskaan tunnu tulevan ilmoitettuna päivänä. Taas olen jo päiväkausia jännittänyt erään tentin läpimenoa, tulokset luvattiin jo monta päivää sitten. Onneksi kesän pahimman tentin tulokset tulivat viimein ja sain huomata olleeni kolmosen arvoinen vastauksissani. En tosin tiedä millä ilveellä olen arvosanan saanut, en todellakaan ollut varma edes tentin läpimenosta, mutta tyytyväinen olen tietenkin.

Töissä on jotenkin kamalan rankkaa tai sitten olen muuten vain koko ajan väsynyt. En millään jaksaisi tehdä yhtään mitään, vaikka pitäisi lukea tenttiin (vaihteeksi) iltaisin ja huomenna olisi luentokin, samoin ylihuomenna. Saa nähdä jaksanko mennä. Yleensä aika hiljainen puhelimenikin ilmoittelee koko ajan olemassa olostaan, joko soi tai sitten piippaa tekstarien merkiksi. Juuri nyt, kun en jaksaisi suunnitella mitään, haluavat kaikki mahdolliset ja mahdottomat ihmiset ylipuhua minut mukaan kuka mihinkin.

Olipas taas negatiivinen vuodatus. Vaikea uskoa, että olen oikeastaan melko optimistinen ihminen ja yleensä hyvällä tuulella, kun näitä blogijuttujani katsoo. No, enköhän taas piakkoin piristy, ei tätä alakuloa voi ikuisesti kestää!