Väsymietteitä

Kuinka jokin näin suloinen voi olla niin myrkyllinen? Punaiset kärpässienet toimivat kyllä koko syksyisen luonnon koristuksena, i:n pisteenä kaiken muun väriloiston lisäksi. Vaikkei se muu väriloisto nyt niin kummoinen olekaan tänä vuonna, ainakaan toistaiseksi.

Alan taas vähitelllen tottua opiskeluun. Aamuisin on vielä pakko pakottaa itsensä ylös, että tulee lähdettyä ajoissa yliopistolle. Olisi niin helppo ajatella jäävänsä kotiin työskentelemään, mutta tietäähän sen, että jokin houkuttelevampi tekeminen veisi mielenkiinnon opiskeluhommilta. Kun istuu yliopiston koneella satoja muita ahkeroivia (?) opiskelijaihmisiä ympärillään, on suorastaan pakko tehdä töitä netissä surffailun sijasta. Mutta kyllä tämä vielä aika lailla väsyttää...eilen menin nukkumaan puoli kymmeneltä ja nukuin yhdeksän tuntia. Minä, joka yleensä nukun kuuden tunnin yöunia!

Tänään illalla oli vihdoinkin hieman kirkkaampi sääkin eikä edes tihuttanut vettä. Tulin kokouksesta kävellen nuo muutamat kilometrit kotiin, koska oli niin ihana nauttia raikkaasta ilmasta kaiken tuon harmaan, tympeän ja tunkkaisen sadekelin jälkeen.

Hurjan pimeäksi on taas mennyt. Joka päivä pimeä tulee aikaisemmin, kohta syksy iskee päälle toden teolla. Kun ei vain menisi liian ankeaksi. Toisaalta aika ihanaa. Saa taas hautautua kynttilöiden ja lämpimän juotavan kanssa kotiin ja kukaan ei edes oleta, että olisi hilpeä ja reipas. Riittää, että on lauhkea ja ystävällinen.