Tää lintsaa. Oikeastaan istun tässä koneeni ääressä kirjoittamassa englanninkielistä miniesseetä, tai oikeastaan yhteenvetoa. Valmiina on reilu puoli sivua, kaksi tarvittaisiin…deadline huomenna eikä yhtään huvittaisi! Inhoan englantia ja vaikka en inhoaisikaan, en osaa sitä. Mutta harjoittelen ahkerasti – joskus toiste.
Vaihtoehto ja hyväksyttävä selitys numero kaksi tälle koneen ääressä vetkuttelulle olisi vaalikoneisiin vastaaminen. Olenhan ehdolla kunnallisvaaleissa ja vähin mitä voin tehdä muutamia ääniä saadakseni, on tehdä asiasta julkinen ja sitten vastailla noihin vaalikoneisiin. Eihän hommassa sinänsä mitään vikaa olekaan. Monet kysymykset vain vaatisivat todellista pohtimista (ja on siellä tosi typerästi muotoiltuja kysymyksiäkin joukossa). Ei taida onnistua näillä ajattelulihaksilla tähän aikaan illasta ja englannin tehtävän pyöriessä päässä. Joten yritän lepuuttaa pieniä harmaita aivosoluparkojani, lueskelen tuttujen ja tuntemattomien blogeja ja moitiskelen itseäni siinä sivussa. Tuskin enää tämän vuorokauden puolella äidyn kovin produktiiviseksi. Onneksi aamulla on vielä aikaa esseelle ja ovat vaalikoneetkin vielä muutaman päivän auki…
Olin jumppaamassa tänään. Ensimmäistä kertaa aikoihin. Ja rankkaa oli, saa nähdä kuinka kömmin huomenna ylös sängystä. Sen jälkeen olin tuttavan (miespuolisen, jos sillä nyt mitään merkitystä on) kanssa kahvilla. Hassua, tunsin itseni ihan normaaliksi kansalaiseksi istuessani Pääkaupungissa kahvilassa, jutellessani ja nähdessäni ympärillä paljon muita ihmisiä, jotka myös istuivat kahvilla ja juttelivat. En tuntenut itseäni enää ollenkaan sosiaalisesti omituiseksi ja estyneeksi itsekseni. Ehkä joskus vielä normalisoidun. Innostuin niin, että kotiin saavuttuani pistelin facebook- ym. viestejä joillekin vähän kaukaisemmillekin tutuille. Ihan vain ollakseni sosiaalinen.
Vietin pitkän viikonlopun mökillä sienestämässä (muutamia kantarelleja ja joitakin mustia torvisieniä) ja marjastamassa (puolukkaa ihan niin paljon, kun vain jaksaa poimia). Hiljaisuus, metsä, sauna, kylmä järvi ja rauhallinen laiskanletkeä oleminen tekivät vallan hyvää. Taisi kyllä olla viimeinen mökkikeikka tänä vuonna, tässä kuussa ei ole aikaa viikonloppuisin ja jossain vaiheessa siellä alkaa olla jo niin ankeaa, ettei viitsi lähteä. Ehkä sitten hiihtämään talvella, jos sellainen suvaitsee tänä vuonna (tai ensi vuoden puolella) tulla.
Ulkona alkaa olla aika kylmä, minkä varmaankin jokainen on omalta osaltaan jo todennut. Kohta taitaa polkupyörä joutaa talvisäilöön. Latasin jo kautta bussikortille, vaikka tunsinkin itseni luovuttajaksi niin tehdessäni. On vain yksinkertaisesi liian kylmä pyöräillä pidempiä matkoja ja lyhyille välttää vanha pyöränrämäni, joka saa seistä koko talven ulkona (tosin katoksen alla eli ei sen oloissa oikeastaan ole valittamista).
Nyt tää menis kohta nukkumaan, ettei lintsaaminen jatku huomenna väsymyksestä johtuen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti