Syksy on…

…ja kesä on pois. Eipä se toisaalta kunnolla edes muistanut tänne saapua, kesä nimittäin. Omituisen lämmintä ja hiostavaa on ollut viime päivinä, mutta viikonlopun aikana seurasin ensimmäisten keltaisten lehtien tuloa noihin parvekkeeni edessä oleviin koivuihin. Ja koska ikkunasta näkyvät pihlajatkin ovat täynnä syvänpunaisia marjoja, on hyvin syksyisen näköistä, vaikka suurin osa puista onkin vielä vihreänä.

Viikko sitten sunnuntaina eli elokuun viimeisenä päivänä olin Huvila-teltassa Helsingin juhlaviikkojen päätöskonsertissa. Siellä todellakin tunsi syksyn alkaneen, oli nimittäin aivan mielettömän kylmä. Vaikka minä sentään olin varustautunut neuletunikalla takin alla, isolla huivilla hartioilla ja villasukilla jalassa, palelin niin, etten ollut varma kestänkö loppuun asti (no, minä nyt kyllä olen melkoinen vilukissa). Pakko oli kuitenkin sinnitellä, koska ei malttanut lähteä kesken. Lavalla olivat ensin Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo, joiden kansanmusiikkivaikutteinen pop on todellista hyvän mielen musiikkia ja niin mukaansatempaavaa, että kylmyyskin unohtui siinä penkillä keikkuessa ja jalalla tahtia koputellessa. Tauon jälkeen esiintyi sitten Vuokko Hovatta ja jälleen oli mahtavaa musiikkia tarjolla. Hovatan ääni on huikea ja muusikot tosi taitajia. Nautinnollinen ilta, ei voi muuta sanoa.

Neulerintamalle kuuluu sukkia, onhan nyt Sukkasadon aika. Neljä paria valmistui viime viikon aikana, nyt on yksi pari tekeillä SecretWoolin sukkaklubilangoista. Sukkakuvia on näytillä Heinäladossa ja tämähän siis ei ole neuleblogi…

(Vaikka olisin kyllä nyt muutaman neulekuvan näyttänyt, jos ei Blogger olisi tehnyt tenää. Vihdoinkin olen saanut kuvia kameralta ja nyt sitten tämä mokoma Blogger ei lataa niitä mistään. Onneksi sukkakuvat sentään pääsivät jo oikeaan paikkaan.)

Eksyksissä

Eilen olin äitini ja toisen sisareni kanssa isovanhempien mökillä marjassa, sienessä, saunomassa ja uimassa. Ja eksymässä. Aika huvittavaa, äitini on liikkunut niissä metsissä kuusikymmentäluvulta lähtien ja me sisareni kanssa käytännössä koko ikämme, vaikka välillä on ollutkin eri syistä johtuvia taukoja. Nyt kuitenkin metsissä on suoritettu paljon hakkuita ja maisema on totaalisesti muuttunut. Niinpä onnistuimme jossakin kohtaa kääntymään hieman väärään suuntaan ja päädyimme vallan väärä pikkutien varteen metsästä ulos tullessamme. Epäilimme tietävämme, mikä olisi oikea suunta, mutta emme kuitenkaan viitsineet lähteä yrittämään metsän poikki, vaan etsimme talon (se hieman kesti: ensimmäinen oli autiona, toinen kesämökkikäytössä, vasta kolmannessa tärppäsi) ja kysyimme olinpaikkaamme. Olimme saapuneet naapurikunnan puolelle ja vaikka mökkijärvellemme ei ollut pitkä matka, ei sinne kyseisestä suunnasta myöskään johtanut tien tapaistakaan. Mukana ollut koirakin alkoi olla yliväsynyt, joten päädyimme helpoimpaan vaihtoehtoon ja tilasimme taksin, tai paremminkin talon emäntä soitti koulukyytikuskille, joka lupasi ajaa meidät mökille. Joten saavuimme mökille hienosti taksilla! Ajomatka oli noin kaksikymmentä kilometriä, kun linnuntietä matkaa oli ehkä kaksi, mutta ei huvittanut enää lähteä rämpimään ja koirankin olisimme varmaan joutuneet kantamaan… Kamalasti hirvikärpäsiä siellä oli! Ihan inhotti, illallakin vielä tuntui siltä, että niitä olisi joka puolella, vaikka olin jo saunonut, uinut ja vaihtanut vaatteet. Poimin jonkin verran kantarelleja (sienten suhteen olen aika valikoiva) ja muutaman litran puolukoita. Niitä olen tässä nyt pakastanut. Lounaaksi oli tänään kantarellimunakasta.

Huomisesta alkaen tuleekin sitten hieman toisenlaista satoa. Ilmoittauduin mukaan Sukkasatoon ja huomisesta alkaen Heinäladosta kuuluu olenko saanut jotakin aikaiseksi. Tänään viimeistelin elokuun viisi sukkaparia, jotta voisin sitten huomenna startata puhtaalta pöydältä. Keskeneräisiä huiveja, toppeja ym. ei tietenkään lasketa, kun eivät ole sukkia. Huiveista puheen ollen: alpakkainen Silmut-huivini osoittaa pahoja ufoutumisen merkkejä. Tekaisin tuossa jo yhden Fifin (ensimmäinen kolmiohuivini muuten) ja aloittelin taas uutta työtä. On niin rasittavaa tehdä neuletta, jonka mallikertaa ei opi ulkoa, vaan täytyy koko ajan tihrustella ohjetta. Toisaalta huivi on kyllä tulossa itselleni ja tarpeeseen, kun tämä syksy tästä viilenee, joten ehkä saan vielä tsempattua!

Tuntuu syksyltä

Tänään tuntuu ihan syksyltä. Kylmä ei oikeastaan ole, mutta aamupäivän kaatosade, jonka aikana kävin kaupassa ja kirjastossa, sekä tuo tuulinen ja harmaa perussää saavat olon lokakuiseksi. Ja minä kun olisin halunnut mennä poimimaan vadelmia!

Olin kutsunut vieraita, ihan vain perhettä, mutta siivota ja leipoa piti kuitenkin. Pitäisi oikeastaan kutsua useammin ihmisiä kylään. Tulisi siivottua säännöllisemmin. Minä kun en ole mikään kodin hengetär, eikä siivoaminen ilman hyvin pätevää syytä oikein maistu, vaikka kämppäni minua siistinä paremmin miellyttääkin. Tällainen pikkuyksiö pitäisikin pitää aina tiptop-kunnossa, koska pienikin epäjärjestys näyttäytyy potenssiin kymmenen näissä neliöissä, kun joka paikka on täynnä tavaraa. (Hamsteri on hamsteri eikä siitä muuksi muutu…minä rakastan tavaraa, varsinkin vanhaa ja patinoitunutta, tekstiileissä lisäksi värejä!) Pakastimessa oli vielä purkillinen viimekesäistä puolukkaa ja toinen mokoma viimevuotisia suppilovahveroita. Niinpä tarjoilulistalla oli sienipiirakkaa ja puolukkapiirakkaa. Täytyihän nuo vanhat käyttää pois, kun kohta voi jo lähteä metsään poimimaan uusia!

Tenttejä on ollut tenttien perään. Olen ilmeisesti jälleen kerran ajattelut kesää suunnitellessani, että päivässä on kesäisin 48 tuntia ja viikossa 10 päivää. Muulla tavoin en voi itselleni noita opintotavoitteita selittää. Seuraavaan tenttiin on nyt sentään reilu viikko, mikä ei kyllä paljoakaan lohduta, kun tiedän, että ensi viikolla on englannin kurssi, viisi tuntia joka päivä. Huh, muistaakseni ajattelin keväällä, että otan tänä kesänä vähän iisimmin kuin menneinä kesinä opiskelun aloittamisesta lähtien. Taisi olla taas harhaluulo…

On tässä vähän ehditty huvitellakin. Olin viime viikolla katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmiksen Tuntematonta sotilasta. Ja tykkäsin lujaa. Sattui vielä tosi kesäinen päivä ja ilta, joten pääsimme oheistuotteena nauttimaan kesäisestä Suomenlinnasta. Huomenna on tarkoitus matkata Tampereelle Ratinaan Suomi-ilmiö –tapahtumaan (tenttikirjan kanssa kylläkin, onhan junassa yhteensä melkein neljä tuntia aikaa!) eli vähän kuuntelemaan suomirockia. Ensi viikon lauantaina on sitten vuorossa Kansallisteatterin Tuntematon sotilas.

On noissa tenteissä hyväkin puolensa: minähän neulon lukiessani koko ajan (jotakin simppeliä sen pitää tietysti olla) ja niinpä on valmistunut kasa perussukkia ja pari toppia. Topit ovat menneet lahjoiksi, sukkia koetan kuvailla, kunhan kaikilla on parit ja saan ne viimeisteltyä. Jostain syystä viimeistelykeiju ei ole löytänyt tietään luokseni ja siksi monet melkein valmiit työt jäävät roikkumaan. Eikö joku voisi keksiä itsensä viimeisteleviä lankoja? Puikoilla on myös elämäni ensimmäinen pitsineule. Olen jo pitkään ajatellut yrittää ja nyt hetken mielijohteesta aloin neuloa itselleni syksyksi vihreän kirjavasta alpakasta Kotilieden Silmut-huivia. Aika monta kertaa tuli alussa purettua (ja se muuten ei ole kivaa, jos lankana on alpakkaa…), mutta nyt alan jo osata. Tuon työn kanssa ei kylläkään voi lukea, se vaati melkoista keskittymistä pitsinoviisilta. Ja kun yhden 16 kerroksen mallikertaa menee tällä hetkellä vielä noin puolitoista tuntia, ei edistyminen ole järin nopeaa. Eilen onnistuin ensimmäistä kertaa neulomaan koko mallikerran ilman yhtään virhettä ja täysin ilman purkamista! Ehkä tuo vielä muuttuu iloksi…

Yhä olemassa

Onpas taas kulunut aikaa viimeisestä blogimerkinnästä. Kiirettä on pitänyt ja osittain on myös kirjoittamislaiskuus vaivannut. Enkä ole edes tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, saati ajatellut ajatuksia, jotka ansaitsisivat tulla kirjatuksi.

Viimeiset pari päivää ovat olleet niin kesäisiä, että tunnen taas herääväni eloon auringon ja meriveden yhteisvaikutuksesta. Ranta on mahtava paikka lukea tentteihin, aurinko paahtaa ja välillä voi käväistä uimassa viilentyäkseen. Eilen illalla kotiin tullessani pyörätien yli juoksi siili. Oli kiva nähdä, että niitäkin taas on. Tuntuivat nimittäin lähes hävinneen täältä muutamien vuosien ajan.

Alusta asti minulle oli selvää, etten perusta mitään neuleblogia, vaikka niitä mielelläni seuraankin. Olen pitänyt omaa neulomistani sen verran alkeellisena, etten ole nähnyt mitään syytä esitellä tuotoksia. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, etten saa mitään muutakaan aikaiseksi, joten voin yhtä hyvin kirjata ylös aikaansaannoksiani käsitöiden saralla. Mutta ei tämä silti oikeaksi neuleblogiksi muutu, kyllä täällä edelleen (tai paremminkin tulevaisuudessa) aika yleisiä asioita eri aiheista käsitellään. Saatan kuitenkin lisäillä kuvia neuleistakin jatkossa (kunhan ensin saan otettua niitä).

En nimittäin todellakaan ole tehnyt viime aikoina muuta kuin neulonut tenttiin lukiessani. Ja muutenkin iltojeni iloksi. Kesätoppivillitys erilaisista bambu- ym. muotilangoista on kova ja jotakin on jo valmistunutkin, enemmän tai vähemmän onnistuneita topintekeleitä. Tänä aamuna kiinnitin viisi nappia ja sain siten valmiiksi ekopuuvillasta neulotun lyhythihaisen neuletakin johon olen tosi tyytyväinen. Materiaali on todella pehmeän ja miellyttävän tuntuista ja lankaa oli puuvillaksi mukava neuloa (sanoo nimim. puuvillalankakammoinen). Saumatkaan eivät ole niiiiiiin kamalan näköisiä kuin yleensä. Tosin saumoista olen kyllä nyt saanut tarpeekseni vähäksi aikaa, joten pyöröpuikoilla on Novitan Bambusta itselle tuleva toppi, johon ei tule yhtä ainutta saumaa. Ehkä joskus vielä opin tekemään siistejä saumoja, mutta juuri nyt se tuntuu mahdottomalta. Joitakin sukkiakin on työn alla, kuten aina. Jotenkin vain eivät tunnu edistyvän. Ehkä taas noin viikon kuluttua, kun olisi tarkoitus ruveta reissaamaan mökeillä. Autossa tykkään neuloa sukkia, kun puikot eivät koko ajan osu johonkin, kuten pitkillä puikoilla valitettavasti on tapana.

Näin muuten viime yönä merkillistä unta, jossa minua puri kyy pohkeeseen. Uni oli niin todentuntuinen, että herätessäni meni hetken aikaa, ennen kuin uskoin, että jalkani EI ole turvonnut kaksinkertaiseksi. Jalkaterässäni kyllä oli jo pari päivää aiemmin kaksi pistosjälkeä vierekkäin, mutta eivätköhän ne liene vain jonkin hyttysen tai muurahaisen tekosia, olivat nimittäin täysin harmittomia eivätkä edes tuntuneet mainittavasti.